MIKSI HÄMÄHÄKKI EI OLE HYÖNTEINEN?

Hyönteistutkijat pääsivät seuraavaksi olemaan hämähäkkitutkijoita, sillä kerroin tutkijoille, että hämähäkit eivät ole hyönteisiä vaan kuuluvat hämähäkkieläimiin.


Aloitimme
hämähäkkitanssilla, jonka avulla virittäydyimme tunnelmaan.


Tämän jälkeen pienet luonnontieteilijät pääsivät tutkimustehtävien pariin, sillä tutkijoiden tehtävänä oli kuvien perusteella selvittää, miksi hämähäkki ei ole hyönteinen. Jalkojen ja ruumiinosien lukumäärän laskemalla eroavaisuudet avautuivat oppilaille helposti.

Seuraavaksi pohdimme, miten hämähäkki kutoo verkon ja mihin hämähäkki sitä oikein tarvitsee. Oppilaat saivat vielä videolta ihastella hämähäkin seitinkudontataitoja.

Hämähäkkiteemaan saa helposti yhdistettyä draamatyöskentelyä, joten mekin hyppäsimme innokkaasti hämähäkkeilemään. Ensimmäiseksi jokaisen hämähäkin piti kutoa itselleen seitti ja samalla muistelimme sitä, että jokainen hämähäkki kutoo erilaisen seitin.

 

 

Kun seitit saatiin valmiiksi, hämähäkit saivat testata opehämähäkin "kutomaa" seittiä. Hämähäkkioppilaat saivat heitellä seittiin hyönteisiä ja katsoa, kuinka ne tarttuvat liimapintaiseen seittiin kiinni.

Saalistuksen jälkeen hämähäkkioppilaat söivät saalinsa ja kietoivat loput saaliista omaan seittiinsä.

Lopuksi uroshämähäkit tanssivat tanssin hurmatakseen naarashämähäkin - ja näin naaraat tunnistivat oman lajinsa yksilön eivätkä tappaneet tätä.

Lopuksi asiaa kerrattiin vielä kuvataiteen tunnilla, kun oppilaiden piti piirtää hämähäkinseitti ja sinne hämähäkki. Hämähäkiltä piti löytyä kaksiosainen ruumis ja kahdeksan jalkaa. Työssä harjoittelimme myös vesivärien käyttöä ja välivärien valmistamista, sillä seitin jokainen lokero piti maalata vihreän eri sävyllä.



MISTÄ TUNNISTAA HYÖNTEISEN?

Selkärangattomien eläinten tutkiminen jatkui tutustumalla hyönteisiin ja toivotinkin joukollisen hyönteistutkijoita tervetulleeksi hyönteislaboratorioon. Ensimmäiseksi hyönteistutkijat saivat selvitettäväkseen melkoisen pulman. Mistä tunnistaa hyönteisen? Jokainen tutkijapari sai itselleen kuvat kolmesta eri hyönteisestä ja tutkijoiden piti selvittää, mitä yhteisiä ominaisuuksia kuvien hyönteisillä on.

Hyönteistutkijat tekivät erinomaista työtä ja yhtäläisyydet löytyivät melko nopeasti: kuusi jalkaa, tuntosarvet, kolmiosainen ruumis ja useimmilla myös kaksi paria siipiä.

Kun tuntomerkit oli bongattu, tutkimme yhdessä diagrammia eri eläinlajien lukumääristä ja huomasimme, että hyönteisiä on valtavan paljon enemmän kuin mitään muita eläinlajeja. Seuraavaksi hyönteistutkijat saivatkin pohtia, mihin ihmeeseen hyönteisiä oikein tarvitaan. Hyönteistutkijat olivat asioiden tasalla, sillä nokkelat hyönteistutkijat listasivat useita asioita, mihin hyönteisiä tarvitaan. Tämän jälkeen katsoimme vielä videon hyönteisten elämästä ja luimme hyönteisten elämästä kertovan tietotekstin. Lopuksi hyönteistutkijoiden piti tehdä hyönteisnäyttely. Jokainen tutkija sai muovailuvahaa, josta heidän piti muovailla hyönteinen kaikkine hyönteistuntomerkkeineen.

 

Kun hyönteiset oli muovailtu, pidimme hyönteisnäyttelyn, jossa hyönteiset oli luokiteltu petoihin, kasvinsyöjiin sekä raadonsyöjiin.


 

MITÄ EROA ON ETANALLA JA KOTILOLLA?

Selvitettyämme, mitä eroa on selkärankaisilla ja selkärangattomilla eläimillä, lähdimme tutustumaan tarkemmin etanaan ja kotiloon. Oppilaat saivat kertoa omia kokemuksiaan etanoista ja kotiloista, jonka jälkeen lähdimme tutkimaan etanan rakennetta. Oppilaita pohditutti, miten etana liikkuu, kun sillä on vain yksi jalka. Pyysin oppilaita kokeilemaan, miten etanana liikkuminen sujuisi heiltä.

 

Hyvinhän se sujui myös kolmasluokkalaisilta. Katsoimme oppilaiden kanssa videon, jossa etana liikkui eteenpäin ja huomasimme, että liikkuessaan etana jättää jälkeensä limavanan,  jota pitkin se liukuu eteenpäin.

Seuraavaksi tutkimme kuvaa etanasta ja kotilosta ja kuvien perusteella oppilaiden oli helppo huomata, mitä eroa on etanalla ja kotilolla. Tutkimme vielä tarkemmin kotilon rakennetta ja oppilaita kovasti ihmetytti, miten niillä voi olla neljä tuntosarvea ja miten lyhemmillä tuntosarvilla voi muka haistaa ja maistaa. Katsoimme videon myös etanan ruokailusta, jossa etana raastaa karhealla kielellään sientä. Eräs oppilas keksi, että jos pitsaa tehdessä kotoa ei löydy raastinrautaa, voi pihamaalta käydä metsästämässä kotilon ja raastaa pitsajuuston sen avulla :)

Oppilaat lukivat kirjasta tekstin etanoista ja kotiloista ja täydensivät kappaleeseen liittyvän tietokortin.

Lopuksi oppilaat saivat vielä pareittain tutustua Helsingin sanomien artikkeliin, joka käsitteli Suomeen rantautuneita tappajaetanoita eli espanjansiruetanoita. Siinä tulikin hyvä lukuharjoitus kuin huomaamatta, sillä oppilaat innostuvat kovasti selvittämään artikkelin avulla, mistä tappajaetananimitys on oikein peräisin ja pitääkö ihmisten olla varuillaan, etteivät joudu syödyksi.

Kuvaamataidon tunnilla palautimme vielä mieleen kotilon rakennetta ja oppilaat saivat muovailla massasta itselleen satukotilot. Jokaisen kotilosta piti löytyä kaikki kotilon ruumiinosat. Kotiloista tulikin varsin upeita.  

Kun kotilot olivat tarpeeksi kuivuneet,  saivat ne vielä satumaisen värityksen.



MITÄ ELÄIMIÄ PIHAMAALLA ELÄÄ?

Aloitimme teematunnilla uuden jakson, jossa tutustumme kotiseutumme eläimiin. Aloitimme jakson tuttuun tapaan tutustumalla jakson sisältöihin ja tavoitteisiin, jonka jälkeen oppilaat saivat tehdä  itsearvioinnin ja pohtia omia tietojaan, taitojaan sekä työskentelyään ja käyttäytymistään ennen uuden jakson alkua.


Tämän jälkeen siirryimme ensimmäiseen aiheeseen. Oppilaat saivat ryhmissä nipun kuvia eri eläimistä. Oppilaiden oli tarkoitus luokitella eläimiä haluamallaan tavalla. Heidän piti keksiä perustelu luokittelulleen ja oppilailta tulikin paljon mielenkiintoisia luokitteluperusteita: limaiset ja karvaiset eläimet, lentävät eläimet, vesieläimet, jne.


Vaikka eläimiä voi luokitella monella eri tavalla, opettaja näytti, miten kuvat voisi luokitella kahteen eri ryhmään ja oppilaiden piti keksiä, mikä oli open luokitteluperusteena. Hyvin pian huomattiin, että toisen ryhmän eläimillä oli selkäranka ja toisen ryhmän eläimet olivat selkärangattomia.

Tämän jälkeen oppilaat saivat etsiä itseltään ja pariltaan selkärangan. Seuraavaksi heräsi kysymys siitä, mihin selkärankaa oikein tarvitaan ja  joku hoksasi, että luinen tukiranka pitää eläimen koossa. Selkärankaisten ryhmään löysimme kuuluvaksi linnut, nisäkkäät, matelijat, kalat ja sammakkoeläimet.

Seuraava kysymys heräsi siitä, miten sitten pysyvät koossa selkärangattomat eläimet. Tutkimme kuvia leppäkertusta, kastemadosta ja kotilosta ja oppilaat saivat esittää pohdintojaan siitä, miten nämä eläimet oikein pysyvät koossa ilman selkärankaa. Oppilaat hoksasivat, että paksu iho tai kuori pitää selkärangattomat eläimet koossa.

Lopputunnista oppilaat saivat pareittain lukea tekstin "Mitä tapahtui pihamaalla?". Oppilaiden piti etsiä tekstistä kaikki eläimet ja alleviivata selkärankaiset eläimet punaisella värillä ja selkärangattomat sinisellä.

USKOTTAVA TAPAHTUMA, PEKKA EI TYKKÄÄ MAKSALAATIKOSTA JA RAUHOITETTU PEKONI

Olemme saaneet taas nauttia upeista nukketeatteriesityksistä.




Rauhoitettu pekoni



Pekka ei tykkää maksalaatikosta

Uskottava tapahtuma